Mikä on ViDA-direktiivi?

ViDA tarkoittaa arvonlisäverotusta digitaalisella aikakaudella (VAT in the Digital Age) ja on EU:n kattava arvonlisäverojärjestelmän modernisointipyrkimys. Aloitteen tavoitteena on tehdä arvonlisäveroilmoituksista digitaalisempia, vähentää arvonlisäveropetoksia ja luoda yhdenmukaisempia säännöksiä EU:n jäsenmaissa.

Yrityksille ViDA tuo mukanaan uusia vaatimuksia digitaalisesta raportoinista, sähköisestä laskutuksesta ja rajatylittävien liiketoimien käsittelystä. Tavoitteena on tehdä arvonlisäveroprosesseista tehokkaampia ja varmistaa, että yritykset ja veroviranomaiset käyttävät tarkempia ja ajantasaisempia tietoja.

Vaikka uusia sääntöjä otetaan käyttöön asteittain tulevien vuosien aikana, yritysten tulisi jo nyt alkaa harkita, kuinka ViDA voi vaikuttaa niiden rahoitus- ja kirjanpitoprosesseihin.

Miksi EU ottaa käyttöön ViDan?

EU arvioi, että jäsenvaltiot menettävät merkittäviä arvonlisäverotuloja joka vuosi virheiden, petosten ja monimutkaisten säännösten vuoksi. Samalla monet nykyisistä arvonlisäverosäännöksistä on kehitetty kauan ennen digitaalista taloutta, eivätkä ne enää vastaa modernien yritysten toimintatapoja.

ViDan avulla EU pyrkii:

• Vähentämään arvonlisäveropetoksia
• Tekemään arvonlisäveroilmoituksista digitaalisempia ja automatisoituja
• Luomaan yhdenmukaisempia sääntöjä koko EU:ssa
• Helpottamaan rajatylittävää kauppaa
• Vähentämään hallinnollista taakkaa yrityksille ajan myötä

ViDan kolme pääelementtiä

ViDA koostuu kolmesta keskeiset aloitteesta, jotka on suunniteltu modernisoimaan arvonlisäverojärjestelmää.

1. Digitaaliset raportointivaatimukset

Yksi ViDan merkittävimmistä elementeistä on digitaalisten raportointivaatimusten käyttöönotto rajatylittäville B2B-liiketoimille. Kertamaksullisten arvonlisäverovapautuksien sijaan yrityksiä vaaditaan yhä enemmän raportoimaan liiketoimet digitaalisesti ja paljon lähempänä liiketoimien tapahtumisen ajankohtaa. Tarkoituksena on antaa veroviranomaisille pääsy lähellä reaaliaikaa tapahtuviin tietoihin, mikä mahdollistaa virheiden ja petosten nopean tunnistamisen.

Monille yrityksille tämä aiheuttaa suurempia vaatimuksia korkealaatuiselle tiedolle, automatisoinnille ja rahoitusjärjestelmien integraatiolle.

2. Sähköinen laskutus

ViDA tekee sähköisestä laskutuksesta keskeisen osan arvonlisäveroilmoituksien tulevaisuutta. E-laskut tulevat olemaan monien rajatylittävien liiketoimien ensisijainen dokumentaatiomuoto ja muodostavat perustan digitaaliselle raportoinnille. Tämä tarkoittaa, että yritysten on yhä enemmän pystyttävä:

• Laskuttamaan sähköisesti
• Vastaanottamaan sähköisiä laskuja
• Varmistamaan, että laskutiedot voidaan jakaa digitaalisesti asianomaisille viranomaisille

Yritykset, jotka jo käyttävät digitaalisia laskutusprosesseja, ovat siksi paremmassa asemassa uusien sääntöjen tullessa voimaan.

3. Yksinkertaisemmat arvonlisäverosäännökset koko EU:ssa

ViDan tarkoituksena on myös helpottaa liiketoimintaa EU:ssa. Muun muassa nykyisiä One Stop Shop -ratkaisuja, joita kutsutaan myös OSS:ksi, laajennetaan. Tämä antaa yrityksille mahdollisuuden luottaa useammissa tilanteissa yhteen arvonlisäverotunnukseen sen sijaan, että ne rekisteröityisivät arvonlisäverotukseen useissa jäsenmaissa. Tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa ja yksinkertaistaa kansainvälistä kauppaa.

Mitä ViDA tarkoittaa yrityksille?

Tapa, jolla ViDA vaikuttaa yksittäiseen yritykseen, riippuu sen koosta, toimialasta ja kansainvälisestä toiminnasta. Monet yritykset kuitenkin kohtaavat lisääntyneitä vaatimuksia liittyen taloudellisten prosessien digitalisointiin, tiedon laatuun, dokumentointiin, sähköisiin laskuihin ja automatisoiduille raportoinnille.

Mitä aikaisemmin yritys alkaa valmistaa prosessejaan ja järjestelmiään, sitä helpompi siirtyminen uusiin säännöksiin todennäköisesti on.

Milloin ViDA astuu voimaan?

EU on hyväksynyt ViDA:n, mutta sen täytäntöönpano tapahtuu asteittain useiden vuosien aikana. Aloitteen eri osat tulevat voimaan eri aikoina, mikä antaa jäsenvaltioille ja yrityksille aikaa mukauttaa järjestelmiään ja työnkulkujaan. Yritysten tulisi siksi jatkaa kansallisen täytäntöönpanon ja niihin soveltuvien erityisvaatimusten seuraamista maissa, joissa ne toimivat.